Avainsana: Wasahamn

Tukholmaa sydämen kyllyydestä

s/y Selenan terhakkaasti alkanut lomapurjehdus muuttui Tukholmassa ostos- ja humputtelumatkaksi pohjoismaiden pääkaupunkiin. Teinien saapumisen jälkeen käytimme päivät kiertäen mm. kenkäkauppoja – ajoimme jopa kaupungin laidalle ostoksille Quality Outletiin. Onhan se sitten hienoa kun kasseissa on merkkivaatteita 70% alennuksella – eikö? Tällä hetkellä tuossa on imua. Vuosia sitten jo päätin, että joku varsinainen ”lastenhauskuus” täytyy kesälomaan upottaa. Aikoinaan Saksaan ja Tanskaan ulottuvalla purjehduksella se oli Legoland, Puolan reissulla taisimme keskittyä ravintolaruokailuun ja nyt tosiaan shoppailu on in. Näin ne ajat muuttuvat.

Tästä voisi tuntea annoskateutta…

Onneksi Tukholma on minustakin jotain mistä ei saa kyllikseen. Kauneus, kulkemisen helppous (kunhan SL:n kortit on ladattu), lukuisat nähtävyydet sekä ystävälliset ja avuliaat ihmiset tekevät vaikutuksen. Minulla saattaa olla myös erityistä lukkarinrakkautta Tukholmaa kohtaan, nuorena hoitaja tuolla vietetyn vuoden ansiosta. Shoppailun lomassa ihastelimme Tukholman rakennuksia, poikkesimme kuninkaan linnan kauppaan ja lounastimme erilaisissa paikoissa. Aquarium on ollut yksi kestovierailukohteistamme aina. Sijainti vierassataman vieressä saattaa vaikuttaa asiaan, vaikka onhan siellä oikeasti katsottavaakin. Sademetsähuone ei enää inspiroi, kun olemme lomailleet ihan oikeassakin sademetsässä ja akvaariokin, jossa voi kontata haiden ympäröimänä tuntuu hiukan nähdyltä. Viemäriinkään emme laskeutuneet, mutta lohiportaat ja lohien nousu lohiportaita pitkin sisään tuonne Aquariumin sisäaltaaseen tuntuu käsittämättömältä. Miten ihmeessä portaat toimivat ja miten lohet nousevat sisälle taloon. Kutemaan saapuvat lohet palaavat juurilleen joka vuosi eli jos joskus olen marraskuussa Tukholmassa niin tämä on aivan varma vierailukohde. Vikingaliv-näyttely oli myös melkein satamassa ja tuonne poikkesimme Roopen kanssa työnmerkeissä. Skandinaaviset viikinkijuuret saivat vahvistusta ja todellakin oli ne ihmeellisiä aikansa ihmisiksi – pesivät kasvonsa joka päivä ja kylpivät viikottain sekä omistivat kamman, melkoista sliippailua. Aikansa ihmisille oli tyypillistä peseytyä joitakin kertoja vuodessa, kuulema.

Pääsimme lopulta liikkeelle Tukholmasta kun miehistömme sai naisvahvistusta hoitolamme Hennasta. Koukkasimme Höyhensaarille tankkaamaan ja konetimme Tukholmasta etelään kohti Saltsjöbadenia. Kauniit talot ja ajoittain kapea kanava sai miehistön huokailemaan. Solsidan kaupunki otti meidät vastaan kuten aina – äärettömän ystävällisten satamahenkilöiden osoittaessa paikkoja. Paistattelimme sitten auringossa, keula melkein terassilla. Muutamien tavaroiden puuttuminen innosti meidät iltalenkille keskustan Icaan – ei mennyt siis koko ilta istuskellessa.

Saltsjöbaden houkutti hitaaseen lähtöön, auringon lämmittäessä niin kauniisti. Täydellinen paikka nautiskeluun. Katselimme sataman tyhjentymistä ja täyttymistä kaikessa rauhassa. Yön tunteina mereen laskeutunut, Rasmuksen rakas katiska tuntui nyt haasteelta nostaa ylös. Oliko siis järkevää edes laskea se, varsinkin kun totesimme meidän jopa saaneen saalista. Lopulta autoimme pienet fisut mereen ja nostimme kala-aromivahvisteisen hässäkän kannelle. Tukholmapäivien jälkeen oli myös Selena pesun tarpeessa – rannasta lähdön jälkeen alkoikin melkoinen puleeraus. Henna ja Roope sai kannen kiiltämään ja minun oli sitten helppo siivota uusimmat sotkut istumalaatikosta, jota olin tehopessyt jo Tukholmassa. Vielä maton tampaus ja turkkilevyjen pyyhintä niin kyllä kelpaa.

Tukholman saariston purjehtijoiden mekka – Sandhamn oli suunnitelmissamme seuraavaksi, mutta toisin kävi. Satamaan saavuimme ilta kuudelta vain huomataksemme siellä olevan aluksia redillä – på väntelista kuten meille kerrottiin. Innokas sataman värdinna ohjasi veneitä ja tuntui samalla organisoivan jonotusta… hullunkuriset kylkipaikat, joita olen joskus suosinut hyvällä menestyksellä jäivät nyt haaveeksi. Olisi pitänyt tulla aikaisemmin tai selkeästi myöhemmin, illan viimeisinä tunteina, jolloin olisin voinut vai asettua kasan päälle. Melkein valmis ruoka oli varmasti kaikkien mielessä, mutta matkan jatkaminenkin houkutti ja voihan lennossakin syödä, tietenkin. Jatkoimme matkaa päivällistä nauttien kohti saunaa… sauna tuntuikin nyt erityisen houkuttelevalta. Merikarhujen Tukholman keidas sijaitsee Särsössä, jossa on voi nauttia erityisen vanhanaikaisesta saunasta ja poikkeuksellisen tehokkaasta keinutuksesta laiturissa. Saavuimme viimeisenä vain todetaksemme poijujen jo olevan varattuja – päätimme rantautua omalla ankkurilla isoimpaan mahdolliseen väliin. Ideana kokeilemisen arvoinen, mutta rannassa kun totesimme saalinkien yhteentörmäämisriskin olevan todellinen naapurin samankaltaisen rikin vuoksi, jouduimme perääntymään. Päätimme yrittää toiselle puolelle ja kiitos ”rantaohjauksen” emme kolistelleet kiville. Lopulta päätin kokeilla kylkilaituriin tuloa, koska sataman isännänkin olen joskus nähyt näin toimivan. Saimme sataman parhaan paikan ja kiitos ystävällisten ihmisten, kiinnittäytyminen meni täydellisesti. Läheiseen kiveen soudettu tukiköysi pitää meidät irti laiturista ja joustimelliset springit ja endat vaimentavat liikettä pehmeästi. Rannassa pohdimme vielä ankkuroitumisen kikkoja, ankkurivastaavien ”käsivammoja” laskiessa. Jouduimme myös puosuntuoli puuhiin rikkoutunen kohteliaisuusviirin vuoksi. Rasmus on tottunut mastoapina ja pian uusi naru oli jo paikoillaan. Illalla ohjelmassa siis viirin ompelua. Lopulta istumme saunassa, pehmeistä löylyistä nauttien.

Heinäkuu luo haasteita satamille – tyhjästä kun on vaikea paikkaa tehdä. Usein lisäpaikkoja löytyykin vain sinnikkyydellä ja hyvällä tahdolla. Muistelin erästä Särsööhön saapumista elokuun ekalla viikolla, olessani yksinpurjehduksella. Yö oli jo laskeutunut eikä edes rannan ja veden rajaa erottanut. Saavuin Särsööhön tutkan ja plotterin avulla niin tyynessä, että vanha tutkani erotti jopa verkon kohon/ linnun meressä. Mietin miten onnistun saapumaan rantaan ketään herättämättä yksinäni. Vasta rannan välittömässä läheisyydessä huomasin pelkoni aiheettomaksi, sillä Särsöön laituri odotti minua täysin tyhjänä elokuun ekoina päivinä. Sinä elokuisena yönä sain sataman ensimmäisen ja viimeisen saunavuoron.

27/07/2017
Stockholm – efter en lång tid

Todellakin, siltä tuntuu – siitä kun viimeksi keikuin Wasahamnissa on aikaa. Tukholma on kuitenkin aina yhtä kaunis ja yhdistettynä ruotsalaisten ystävällisyyteen saadaan paketti, jota on mahdotonta jäljitellä.

Näkymä Skansenilta

Saavuimme Merin kanssa parhaimpaan mahdolliseen aikaan – jouduimme odottelemaan ulkopuolella, mutta vain siksi että masto toisensa perään liukui ulos allonmurtajasta. Perfect timing, kanoon bra! Huh mitä hehkutusta kun pääsimme erinomaiseen väliin sisäriviin… Jonkinlaista taisteluväsymystä rantautuessa ilmeni köysien kanssa sekä edessä että perässä, mutta nyt ei takerruta yksityiskohtiin. Parin tunnin kuluttua vene oli jo ihan täydellisesti kiinnitetty, springejä myöten.

Todella tarpeellinen siivouspäivä 😀

Onko Wasahamnissa tilaa on aina Bra fråga – jotain yhdenmukaisuutta tässä kuitenkin on… Paras aika saapua on ko 11 – 13 välissä eli tänne on turha yrittää ennen tuota. Kaupunkisatamasta, jossa kaupat on kohtuullisen kaukana ihmiset lähtevät myöhemmin ja onhan heillä suuntana saaristo jonne mahtuu kyllä. Tuulilla on myös vaikutusta Wasahamnin paikkatilanteeseen. Me saavuimme varsin kovatuulisena päivänä ja satamasta siis vapautui paikkoja mutta ne menivätkin samantien. Iltapäivällä oli jo aivan täyttä. Sama tilanne jatkui seuraavana reipastuulisena päivänä – satamasta vapautuvat paikat täyttyivät nopeasti. Tuulen tyyntyminen eilen sai sitten aikaan massalähdön – satamasta lähti enemmän veneitä kun tuli ja paikkoja oli vielä illallakin vapaana. Kevyiden tuulien jatkuminen näyttää taas täyttävän satamaa – nyt on jo täyttä. Nykyaikainen ratkaisu tähän on tietenkin satamapaikan varaaminen netistä – sitten saa rauhassa saapua ja tälläkin hetkellä vielä viisi poijua odottaa varauksen tehnyttä purjehtijaa. Kiitosta Wasahamnille uusituista suihkuista ja vessoista – hyvin toimiva rannan WC keventää septic-tankin paineita merkittävästi.

Miten tätä tavaraa vaan

Puuhakas purjehdus on nyt muuttunut rantanojailuksi – ensimmäisenä aamuna kun katsoin ympärille ei tosin ollut vaikea päättää mitä on ohjelmassa. Runsas viikko merellä kuuden hengen miehistöllä näkyi istumalaatikossa. Jos ei muualta niin siitä voi päätellä että reissussa on syöty ja juotu, todellakin, rannassakin on rampattu, hiuksia harjattu ja jotain taisi tulla merestäkin eräänä purjehduspäivänä. Kolme tuntia kuurausta, trallien pesua ja lopulta puleerausta vahalla. Niin se vanhempikin nuortuu. Sisältäkin löytyi vastaavia ilmiöitä – santaa, hiuksia, leivänpaloja, liimaantuneita tomaatteja, naposteltavia ja jotain tahmeaa yhdistettynä punaviinitahroihin. On eletty ja roiskuu kun rapataan , sanotaan. Tehokasta siivousta siis tiistain kunniaksi, Merin ja aamulla saamamme miesvahvistuksen lähdettyä kaupunkikierrokselle. Täydellinen päätös siivouspäivälle oli ammattitason salaatti omassa veneessä, kiitos Joni-Henrik! Kiitos myös Merille erinomaisesta seurasta – hienosti hoidettiin pari piukkaa satamasähellystä. Nyt on siis viimeinen naisistosta kotiin ja kiitos kantoavun, kevyemmällä punnerruksella… mistä tuota tavaraa kertyy?

Ensimmäinen yksinäinen iltani sai mukavan käänteen kun Naps-ystävä ja s/y Nicotinan muu miehistö kutsui minut mukaansa Allsång på Skansen illanviettoon. Vietimme ensin pienen askarteluhetken Selenan istumalaatikossa TV-kameroiden vangitseiseen tarkoitetun kyltin parissa. Taitavasti valmistui hieno kyltti ja jo toistamiseen tällä reissulla tarvitsimme serpenttiiniä. Televisionkin välittämä tunnelma on juuri oikea – Skansen on täpötäynnä iloisia ihmisiä laulamassa iloisia lauluja. Me jatkoimme iltaa vielä ravitsemuksen parantamisen parissa – oli mukava ilta ja hauska tutustua, hyviä seilauksia s/y Nicotina.

Keskiviikko olikin sitten omistettu itselle – ohjelmassa oli kielikylpyä heti aamusta usean tunnin ajan. Iltaihmisenä huomasin, että aivoni toimivat kyllä aamullakin nopeasti kunhan motivointi on kunnossa. Jotta päivä jatkuisi samalla moodilla oli päivällä vuorossa jalkahoito, jonka olisin tarvinnut jo kaksi kuukautta sitten. Nyt on sitten pehmeää ja punaista. Kunnon lenkkikenkä pyrähdys kaupungille tuntui myös hyvältä – liike on lääke vai mitä tytöt. Jotta itsehoito ei jäisi nyt vallan vailinaiseksi niin illan suussa ohjelmassa vielä Candyingia, kasvohoitoa ja lopulta myös askartelin kynsiin uudet pinkit pinnat💅ja timantitkin pääsivät paikoilleen. Kun yömyöhällä nautin parin ohjelman verran lymfaboots- hoitoja Lungna Favoritejä kuunnellen niin itsehoitopäiväni oli täydellinen. Päivää täydensi lukuisat puhelut, osa tarpeellisia ja osa aivan höpölöpöä – tosin höpölöpö on elämän suola ja kuka sitä täysin suolatonta nauttisi. Perfect day oli jo vahvasti seuraavassa aamussa kun Selenassa sammui radio, valot ja kippari. Onnellinen päivä ja onnellinen ihminen – onnellinen kaikesta, kiitos siitä

Katkarapuja… jälleen😃

Tänään tulee elämäni tärkeimmät❤❤ – nyt on jo ikävä. Saamme myös miehistön täydennystä ensi viikolla – tervetuloa saaristoon lystinpitoon ja kielikylpyyn. Merellä kaikki on mahdollista⛵ ja Ruotsissa🇸🇪….

20/07/2017