Aamiainen katettu kannelle kaksi, lomareissun viimeisenä aamuna. Aamiaismaisemassa ei tälläkään kertaa moitittavaa.
Olen viettänyt onnellisen viikon ja sen parhaimpia hetkiä ehdottomasti Österskärissä. Luonnonkaunis saari Kihdin reunalla on oma smultronställettini, mansikkapaikkani. Siellä on kaunista ja karua omalla erikoisella tavalla. Laiturissa etelätuulella on suojaisaa, mutta nyt kova tuuli puhalsi surutta saaren yli laittaen rikin laulamaan terveiset tuuliselta mereltä.
Kauniissa panorama saunassa ja rantakalliolla on hyvä miettiä omaa elämää. Miettiä miten hyvä on juuri nyt, tässä ja miten kiitollinen voin olla monesta asiasta. Kiitollinen omista lapsista, joiden vastuuntuntoon ja omatoimisuuteen voin luottaa ja antaa heidän olla kotona, kahdestaan. Toisaalta oli hienoa kun nämä teinit seilasivat kanssani tänäkin kesänä, edes viikon.
Olen kiitollinen purjehdusystävistäni, joiden kanssa huimien seikkailuiden kokeminen on antoisaa ja niin hauskaa, etten paremmasta tiedä. Parasta on ettei meillä ole oikeaa vastausta eikä yhtä ainoaa mielipidettä, vaan keskustelu on avoinna aina. Hullutteluiden ja kuplivien keskellä käydään keskusteluita, joita tiedän ettei arjessa muuten tule käytyä. Naisten kanssa kyynel voi olla silmässä ilosta, surusta, kaipauksesta tai oikeastaan mistä vain liikutuksesta. Voin kiittää teitä kaikkia ainutlaatuisuudesta ja erilaisesta asemastanne s/y Selenan miehistössä, kaikilla teillä on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kiitos Hanna-Mari, Meri, Henna, Kaisa, Kirsi, Marie, Marjo ja Hilkka.
Olen kiitollinen elämästäni juuri näin – kiireinen ja puuhakas elämä tuntuu hyvältä. On mielekäs ja kiinnostava työ. Terveyttä ja jaksamista kaikeen mitä haluan – lepäilen sitten myöhemmin. On ystäviä ja rinnalla eläjiä, jotka omasta elämäntilanteesta riippumatta jakavat elämäni asioita. Tulen kuulluksi ja se tuntuu hyvältä.
Kiitollinen olen myös lukuisista tutuista ja tuntemattomista rannoilla ja laitureilla. Sekä tietysti kaikista vantaanottajista – on hienoa etteivät he hermostu vaikka vasta kolmas poijuun saapuminen johtaisi rantautumiseen. Aina ei vaan asiat suju kuin Strömssössä.
Kotiin tulo viikkoni on ollut kesäloman tuulisin. Hidas aamu Storogskärissä antoi tuulelle aikaa nousta ja hienon purjehduspäivän päätteeksi oli ilo laskea purjeita Kökärin edustalla. Sandvikin laiturissa minua odotti, kuin tilauksesta, loistava keula tuulen paikka laturin päässä. Vieressäni olevat liettualaisnuoret vastaanottivat köysiäni ripeästi ja kohteliaasti sekä valmiina auttamaan kaikin tavoin. Aamulla lähdinkin sitten tyhjenneestä laiturista, pienen poijupiruetin vauhdittamana, olisi pitänyt pyytää satamapoikaa auttamaan. Onneksi oli tilaa pyörähdellä.
Kökaristä pienen mutkaseilailun jälkeen Österskäriin – merellä on yksin kivaa kun voi mennä vaikka pidempääkin reittiä ja rantaan saapumisen kellon aika on merkityksetön.
Österskärin riemuja nautin kahden yön ajan. Ensimmäisenä yönä laiturissa oli toinen vene kanssani, mutta seuraavasta aamusta alkaen seuranani olivat vain pääskyset. Pääskysten laulaessa siirsin aamujumppana Selenan laiturin kyljelle. Ukkospilvien tummentaman taivaan alla oli viileää jumpata.
Perjantai aamusta aikaisin ylös nauttimaan aamuisesta auringosta. Luvassa kovaa tuulta ja ukkospuuskia. Kohti Nauvoa siis pienin purjein. Loistavaa purjehdusta ja puuskissa tuulta jopa 15m/s. Aurinkoa, sadetta, tuulta ja vielä kovempaa tuulta – sellainen purjehduspäivä⛵.
Iltapäivästä jo Nauvoon ja loistava kylkilaituri paikka Najaden laiturista. Illan kuluessa oli aikaa seurustella, oli hauska tavata tuttuja. Kiitos seurasta❤.
Nyt on aika mennä kotiin, toisenlaisten haasteiden pariin. Ei pohdintaa tuulen suunnasta, ei satamapaikasta, ei purjeiden nostoa eikä laskua, ei panttereita eikä mojitoja eikä ainakaan lorupussia, kuninkaallisista puhumattakaan … niin ja tylsääkin tylsempi Tax-Free tulee vastaan seuraavaksi jollain syksyn työreissulla. Joka vuosi tästäkin on selvitty, varmasti tänäkin vuonna🤔.
Karonmatkassa 