Avainsana: yrittäjyys

  • Kateusveropohdintaa talven keskelle

    Talvi puskee eteeni töitä, loskaa, räntää ja inhottavan kylmää ilmaa… mitä tämän kaiken keskellä voi ajatella säilyäkseen tervejärkisenä. Oikein synkkänä hetkenä mietin lämpöistä kesäpäivää meren rannalla, aaltojen liplatuta kuunnellen tai varhaisen aamun auringon säteitä puskemassa takahytin pimeyteen. Toisaalta mieletöntä on kesäisen aamun auringonnousut ja yöpurjehdukset keskellä kesäyötä. Nyt voisin jopa kuunnella fallin hakkaamista mastoon… normaalisti tuo saa minut kiihkeästi kiristelemään kaikkia maston köysiä ja jopa hillumaan kannella pikkupukineissa.

    DSC_0077
    Elitistiveneilijä kevättöissä – Keväisin kaikki vapaa-ajat pelkkää nautintoa ja tietysti sihijuomaa…

    Hallituksemme miettii tämän elitistisen harrastuksen kiihkeää verottamista. Perussuomalaisten Timo Soinia lainatakseni näin saataisiin ”herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” verolle. Kateusverot siis kunniaan… mitäköhän kaikkea voikaan kateuden nimissä verottaa? Itse maksan mielestäni kateusveroa jo tuloverossa. Pienyrittäjänä maksan tuloistani jo 4,8 prosentia enemmän veroa verrattuna saman summan tienaavaan palkkatuloiseen. Tätä ”onnellisuus veroa” saa maksaa siis siitä että tekee työkseen sitä mitä tykkää – toivottavasti kaikki pk-yrittäjät tykkäävät työstään.

    Yrittäjyys on siis jo kateusverotettu, mutta nyt kannattaa listata kaikki maailman asiat mistä voisi olla kateellinen ja sitten vinkata hallitukselle. Mieleeni pujahtaa äkkiseltään poreallasvero (vanhassa kodissani tuollainen pieni nautinnollinen juttu), uima-allasvero (kenellä on varaa uima-altaaseen voi toki maksaa veroakin), terassivero (ei kaikkien kotien mahdollisuus), rantasaunavero (rantoja Suomessa kuitenkin vai rajallinen määrä), soitinvero (tiedossa on, että klassisten soittimien soittajilla tai heidän vanhemmillaan on varallisuutta), merkkivaatevero (jos on varaa ostaa merkittävästi kalliimpia vaatteita niin tietenkin on varaa maksaa lisää veroa), lomavero (jos varaa lomailla ulkomailla niin toki voi maksaa siitä veroa ja toisaalta jos on varaa ylipäätänsä lomailla, yrittäjillähän ei ole, niin ihan kotona löhöilystäkin voisi maksaa veroa), tietyillä ihmisryhmilläkin voisi olla jotain mitä kadehtia – miten olisi siis suomenruotsalaisuusvero? Näiden nautinnollisten verojen jälkeen mietin vielä erästä oleellista verotuskohdetta  – lapsivero ( jokainen lapsi maksaa perheelle noin 80 000 euroa ennen aikuisuuttaan – jos on tuohon varaa niin kyllä siitä vois jotain maksaa). Näissä kateusveroissa surullisen hullunkurisinta on se, että kaikesta on jo ostohetkellä maksettu veroa ja veroa maksetaan kaikesta mitä kulutetaan. Olisiko siksi hengitysilmavero perusteltu ja tietysti sitä korkeampi mitä puhtaammasta ilmasta saa Suomessa nauttia.

    Purjehdus tuo asiaa tuntemattomien mieleen satamassa kelluvat veneet, joiden kannella istuvat ihmiset kilistelevät sihijuomalaseja ja nauttivat kylmiä alkupaloja… Miten todellisuus onkaan kaukana tuosta ja miksi veneilyn positiiviset vaikutukset onkaan helppo unohtaa. Tunteeko kukaan päättäjistämme eläkeläispariskuntaa, joka vuodesta toiseen odottaa kevättä ja veneilykauden alkua. Talven aikana kuntoilu ja jopa ulkoilu tuntuu haasteelliselta, mutta veneily muuttaa kaiken. Keväiset kankeudet kropassa unohtuu helposti kun luovitaan kohti lempisatamaa saariston suojaan. Syksyllä kesän tasapainotreenit näkyvät suorituksissa ja joka syksy jalka nouseekin kevättä paremmin. Päättäjämme eivät myöskään tunne perhettä, jotka viettävät jokaisen kesäisen viikonlopun merellä ja saaristossa liikkuen. Perheen viikonlopun kulutus suuntautuu saariston elinkeinojen tukemiseen ja liikkuvat sekä yhdessä toimivat perheet todistetusti voivat henkisesti paremmin kuin toisistaan vieraantuneet perheet. Veneily liikuttaa suoraa tai välillisesti Suomessa miljoonaa ihmistä, melko terveysvaikutteista siis tämä elitistisyys.

    Minun veneilyni on parasta mahdollista melenterveyshoitoa mitä maa päällään kantaaa, minulle. Siellä tuulen tuiskeessa, meriveden roiskeessa, aallon harjalla tai rannan rauhassa mieleni lepää paremmin kuin missään muualla. Yksinkertaisen ja luonnonläheisen merielämän keskeltä saan sellaista täytettä elämääni mitä en löydä mistään muualta. Kaltaisiani on lukuisia – elitistisyys on tästä kaukana, oikeastaan askeettisuus tuntuu läheisemmältä ja todellisemmalta.

    Minun s/y Selenani on seilannut ensimmäiset kymmenvuotensa Ruotsin lipun alla ja mikäli hallituksemme päättää toteuttaa tämän ”elitistiveron” vaihtuu sinivalkoisuun jälleen sinikeltaiseen. Veneeni liputtaminen Ruotsiin käy helposti – olenhan jo jäsen ruotsalaisessa pursiseurassa ja hallituksemme tuskin tietää, että kaltaisiani tässäkin suhteessa on lukuisia.  Svenska Kryssarklubben on yksi maailman suurimmista pursiseuroista  43 tuhannellä jäsenellä. Suomen rannikollakin meillä on 12 jäsenklubia ja lukuisia jäseniä. Samalla saan veneeni ruotsalaisen vakuutusyhtiön listoille ja myös esimerkiksi meripelastuskannatusmaksun maksan tietysti Ruotsiin. Samalla voin pohtia telakoinnin siirtämista naapuriin ja keskitän tietysti kaikki vuosittaiset kunnostusostoni Ruotsiin.  Yhteensä säästän monessa pikku summassa niin paljon, että olen todellinen voittaja – häviäjänä tässä ei siis ole vai verottaja vaan koko veneilyn ympärillä pyörivä markkinatalous.

    Heja Sverige, här kommer vi, jag och min Tosirakkaus ja kun kyllästyn kokonaan kateusveroihin niin minne vien yritykseni?

    dsc_0343
    Kyllähän tuohon nyt sinikeltainenkin lippu passaa ja kuulema Ruotsin lipun alla saa satamista parempaa palvelua. Sitä odotellessa….
  • Purjehtijan tie on kevyt, toista on yrittäjän…

    Ollapa vain purjehtija niin olisipa tie kevyt, mutta täytyyhän sitä ihmisen työtä tehdä… Eikö!? Tunnustan tietysti, että yrittäjyys on oma valinta – voisinhan tietysti käydä töissä ja saada palkkaa kuten moni muukin sairaanhoitaja. Tuskin kuitenkaan olisin onnellinen siinä.

    Työviikon päätös ja sauna… miten se on niin vaikea katkaista työajatuksia heti illasta. Jos olisin seilannut pari tuntia ja sitten saunoisin niin ajatukset olisi jo melkoisen tuulettuneet. Nyt istuin lauteilla ja pohdin palvelualojen työllistämisen vaikeutta tai siis… millä tästä työstä saisi työllistämällä kannattavaa. Olenko hölmö kun pidän tyttöjä töissä ja murehdin palkkojen maksua, vuokratuolilaisten kanssa pääsisi niin paljon helpommalla. Mietin onko tämä kaikista muista ihan kunnossa, tämä suomalaisten työelämä? Työntekijä on vuodessa 4+1 viikkoa lomalla, siitä kertyy lomaltapaluurahaa 2,5 viikon edestä. Pekkasen aikaiset Pekkaspäivät ja niitä meidän työssä vastasvat työajan lyhennykset, 2,5 tuntia viikossa, tekee vuodessa yli kolme viikkoa vapaata. Yhteensä työntekijälle maksetaan vuodessa siis palkkaa yli 10,5:sta viikosta hänen tekemättä lainkasn työtä tuon vastineeksi. Viikkoja kun vuodessa on 52 niin käytännössä niistä viidennes lepäillään eli joka viikko saadaan yhdestä päivästä palkkaa ilman työvastinetta. Kun sitten lasken niille tunneille mitä työntekijä tekee töitä kustannukset niin en voi kuin ihmetellä miten työllistämiseni yhtälö on mahdollinen. Sitten tietysti maksetasn vielä sairausajan palkkaa ja sairaanlapsen kotihoito… vaikka oikeasti en ymmärrä sitäkään miksi työnantaja maksaa sairasnlapsen hoidon. Enkai ole vastuussa työntekijöideni lapsista tai lukumäärästä, oikeastaan autonhoito oisi perustellumpaa, jos sitä vaikka käytetään työmatkoihin. Eläkeikää halutaan nostaa ja se koskee kaikkia… Olisiko mahdollista lisätä hyväkuntoisena työntekoa tuolla aikoinasn vähennetyllä työajalla eli kaikki tekisivät 40 tuntia töitä viikossa, karkeasti siis vuodessa 110 tuntia enemmän työtä? Voisimmeko tällä uudistuksella pitää eläkeiän paikoillaan? Valitettavasti tuo eläkeiän nosto koskee myös yrittäjää, jonka työtunnit on koko työuran olleet melkoisesti tavallista työtekijää suuremmat ja itse en esimerkiksi muista milloin olisin viimeksi ollut päivän tekemättä mitään työhön liittyvää… taitaa olla tuollainen päivä tullut vietettyä viimeksi viime purjehduskauden aikana. Olen varma, että kun mittarissani on 65 vuotta niin aikani on tehdä jotain muuta ja minusta näin olisikin hyv

    Aloin siis pohtia sairaanlapsen hoitoa ja siitä aiheutuvien kulujen maksajaa… Sain puhelun töihin nuoremmalta lapseltani, 10v: ” Äiti, Roope on kotona ihan sekaisin ja hysteerinen, nyt olemme mitanneet kuumeen ja se on 39,3. Annoin Roopelle Buranaa ja nyt minusta saa juoda Colaa päivällä, eikö?…. mutta äiti, minusta Roopen täytyy nyt mennä sänkyyn lepäämään, eikö? Mutta… se ei usko! Näin siis aamulla kuumeettomana, mutta sairasnoloisena kotiin jättämäni vsnanhemman lapsen tauti eteni iltapäivällä kovaksi kuumeeksi ja se aiheutti epämukavaa oloa. Hoitajana sitten koulusta kotiutunut pikkuveli.Mitä voi ajatella soittavasta lapsesta? Yrittäjänlapsi – yksiselitteinen vastaus! Sairaanlapsen kotihoitoa kun ei kukaan korvaa yrittäjälle niin yrittäjien lapset kyllä sairastavat yksin tai siis yhdessä/keskenään. Olisiko sairaanlapsenhoidon korvaaminen oikeudenmukaisempaa maksaa Kelan kassasta ja verottaa siitä tuloverossa vain palkansaajia, jos etu tarjotaan vain heille. Tässä on hyvä myös huomata, etteivät nämä ”yrittäjälapset” myöskään nuorina aikuisina soittele terveydenhuollon puhelimiin heti kuumeen noustua. Kuumeen hoidon perussetti: särkylääke, lepo ja juoma kun on opittu jo paljon ennen kymppiä.

    Nyt voisin sitten vielä jatkaa… miksi syntymättömällä lapsella on vain yksi vanhempi? Onko oikeasti siis kaikista reilua, että raskauden ajan sairauslomat sekä äitiysloman korvaukset maksaa vain lapsen äidin työnantaja… Onko ”palkkaa mies” siis suomalaisen yhteiskunnan vastaus tähän?

    Summa summarum… Kasvohoito, keskimäärin 76€ ja aikaa varataan 1,5 tuntia. Ensin tietysti 24% alv vero eli jäljelle jää noin 58€. Kun siitä sitten pois palkkakulut kaikkinern niin hoitotarvikkeiden ja hoitotilsn kustannusten lisäämisen jälkeen, ollaanko miinuksella?. Työntekijät haluaisivat lisää palkkaa ja ymmärrän heitä, matalapalkka-aloilla on oikeasti piukkaa,mutta voisiko työnantaja saada vastineeksi lisää työtunteja. Kovan työntekijän maineessa oleva suomalainen ei kyllä numeroiden valossa näytä siltä, minusta!

    Voi talvi mitä teet! Jos tänään olisin saunonut vaikka Lillholmenin saunassa, vilvoitellut terassilla, kiivennyt veneeseen ja katsonut veneen yökuntoon. Kömpinyt punkkulasin kanssa takahyttiin ja avannut kirjan, niin tuskin pohtisin näin syntyjä syviä. Olisin vaan, onhan viikonloppu! Aamulla heräisin ja huomaisin taas uhmanneeni kohtaloa, puolikas punkkulasi punkan reunalla, pystyssä. Nyt vaan on talvi ja minulla on töissä kaiken muun lisäksi ”pientä remppaa” eli huomenna siis maalausta ja paklausta… Miksiköhän odotan kesää?nin n