Kööpenhamina

määränpää saavutettu… takana 950 mpk:ta purjehdusta, monta satamaa joitakin uusia tuttavuuksia ja paljon perhe-elämää. Avomerielämä ei lasten mielestä ole hauskaa, mutta toisaalta seilaajana siinä on puolensa. Pitkät yhtäjaksoiset legit tekevät navigoinnista helppoa, tarvitsee vain väistellä vastaantulijoita. On aikaa mm. puuhdetöille ja purjeiden trimmaamiseen, ruuanlaittoon, yhdessäoloon ja vaikka kirjan lukemiseen. Tänään luin pojille Potteria kun seilasimme. Iltasatukirjassamme alkaa loppu häämöttää… kuten reissussakin! Rasmus oli kyllä tänään huojentunut kun kuuli, että seilasmiset on nyt sitten tässä ja täältä sitten lennetään kotiin. Vaikka jotain on kyllä Airisto-seilaajassammekin tpahtunut. Eilen kun varsin tuulisen päivän päätteeksi istuimme syömässä hän etsiskeli kirjaa mistä olemme katsoneet välimatkoja koko Itämerellä. Hän haluaa kuulema ensi kesänä Puolaan ja matkalla koukkaamme Klaipedaan, josta olemme kuulleet monta tarinaa reissun aikana. Lainalapseni ei ainakaan vielä ole lähdössä mukaan!

Tänään sitten tosiaan tultiin ylös Bältenin kapeikkoa, paikkaa josta olen kuullut tarinoita miten ahdasta siellä on, paljon laivoja ja veneitä. Meidän matkallamme ei ahtautta kyllä ollut. Näimme muutaman laivan ja joitakin veneitä. Merellä tuntui kyllä olevan enemmän tilaa kuin Kööpenhaminan ilmatilassa, sen verran tiuhaan nousi kentältä koneita. Kaikenkaikkiaan on täällä satamissa ollut aika mukavasti tilaa, vaikka olemmekin saapuneet iltaisin. Tuntuu kuin veneitä olisi vähän liikkeellä, missäköhän kaikki seilorit on?

Tänään aamulla kun tankkasimme mietin taas, että miten jotkut osaavat käyttäytyä röyhkeästi ja välinpitämättömästi. Pienessä kalasatamassa oli tankkauslaituri ja mahdollisuus tankkaamiseen klo 7 – 9 välillä. Lähdimme hiukan viime tipassa laiturista, koska poistin vielä vedet polttoainesuodattimesta ennen lähtöä. Laiturissa oli kaksi venettä kulmittain kun saavuin laiturin eteen. Pian paikalle tuli toinenkin vene odottamaan. Hänellä oli selvästi hankalampaa olla vaan paikallaan ja odottaa. Kun sitten laituri tyhjeni molemmilta sivuilta veti tämä sankari ekana laituriin niin että veneen perä esti toisen venen kiinnittymisen kulmittain hänen taakse… Kävin kuittaamassa miehelle että herrasmiehet kyllä osaavat jonottaa ja seilorita ajaa laituriin… mutta sinä et taida olla kumpaakaan. Tiedä sitä ymmärsikö hän, toisaalta jos olisin vain ajanut hänen perän taakse ja estänyt häneltä ns. helpon lähdön niin olisi voinut mies oppia enemmän. Onneksi me olemme kuitenkin lomalla ja siksi meillä on aikaa odottaa myöskin etuilevia moukkia. Laiturissa Tommi tankkasi jo toistamiseen – homma alkaa sujua!