niin sitten koitti elokuun ensimmäinen päivä ja miehistön oli aika vaihtua. Aamusta saimme Helsingistä miehistön lisäykseksi naispurjehtijan ja illalla oli poikien aika lentää kotiin. Haikeat oli tunnelmat kentällä, mutta pojilla oli jo kova kiire kotiin ja se auttoi eron hetkellä.
Runsaat kolme viikkoa lasten kanssa ja 966 mailia, käyty neljä maata ja monta satamaa, seilattu kovaa ja kovempaa tuulta. Tunnelmat lapsi osuuden jälkeen; olihan se raskasta, mutta ihan varmasti kaiken vaivan arvoista ja loppujen lopuksi paljon helpompaa kuin osasin kuvitella etukäteen. Ilmat ja erityisesti tuulet eivät meitä suosineet, mutta monessa suhteessa olimme onnekkaita. Kenellekkään ei sattunut isompia vahinkoja, vene säilyi kunnossa ja huumorintaju ja jaksaminen oli vielä vahvasti plussalla kun lapset lähtivät. Miksi on ihanaa olla lasten kanssa 24/7 yhdessä… Koska pohtisin muuten lapseni kanssa onko eduskunnan ja/tai presidentin valitseminen Suomessa reilua, mitä on planktoni, miksi tuuli ulvoo, mikä on kortsu… Koska kuulisin kaikki uudet biisit, kuten kerran kesässä… Koska tiskaisin koneen lailla lasten kanssa kaikki astiat alle varttiin pöydästä kaappiin… Koska olisin lapselleni ”vapaana” koko päivän… Koska kokkaisin lasten kanssa…
Karonmatkassa 
Jätä kommentti