Koko päivä eteenpäin ja takana 1 7 mpk:a

Niin, uskoisiko tuota. Teimme pitkän päivän aamu kympistä kuuteen ja todellakin matkaa on kertynyt vain 17 meripeninkulmaa. Aamulla olimme siis valmiita aloittamaan Götan kanavan, kanavahan alkaa Sjötorpista ja loppuu Memiin Itämeren rannalle. Kanavassa on 58 sulkua ja lukematon määrä siltoja, matkaa kertyy noin 200 kilometriä. Aamulla kävelimme kanavatoimistoon ja suoritimme velvoitteet, koko Götan kanava minun veneellä maksaa 6700 ruotsin kruunua. Hinnoittelu perustuu veneen pituuteen, mutta yli 3,30  levyiset veneet maksavat lisäksi lisämaksun 500 kruunua. Hintaan sisältyy kaikki yöpymiset matkan varrella ja saimmekin omat kortit jolla pääsemme sisälle sataissa kanavan varrella. Sitten matkaan… saimme toimistosta vielä viimeiset ohjeet ja sitten kanavaan… olimme siis tulleet tänne turisteina ja nauttimaan  kanavasta, pidämme tämän mielessä. Henkilökunta neuvoi meille miten pidämme hienosti keulan hallussa vinssillä ja peräköysi voikin olla ihan vaan paikoillaan piukkana nousun ajan. Näillä tiedoin siis matkaan ja työnjakona kaksi veneessä, yksi rannalla. Ensimmäinen sulutus meni paljon paremmin tässä kanavassa kuin edellisessä. Saimme kaveriksi konkariveneilijän ja sehän oli hyvä juttu… Sulutuksia sulutusten perään ja herpaantua ei saa, mutta selvisimme hienosti,kaikki mokailumme oli tosi pieniä ja varsinaista vahinkoa niistä ei syntynyt.  Saimme konkarilta muutaman neuvon ja  hänen aloitteesta aloin vinssata tasaisesti keulaa piukalle nousun tahtiin. Alkumatkasta vedin keulaköyttä vain käsin vinssillä, mutta sen seurauksena pääsi keulamme muutaman kerran pussaamaan kanavan reunusta aivan liian läheltä. Aivan lian painava tämä neitomme, jotta sitä hallitsisi käsin. Pyörteet sulussa on myös melkoiset ja varsinkin etummaisena, konkari meidän takana selvisi jo paljon helpommalla pyörteiden suhteen. Ilmankos hän niin auliisti antoi meille ykköspaikan, mutta hyvin meillä meni ja ilman vahinkoja, konkarimme sen sijaan menetti keulavalonsa venern kaiteen pussattua rantaa. Ajaminen kanavassa on melkoista  taiteilua ja välillä paikallaan odottelu varsin hankalaa. Tänään meillä lisähaittana vielä tuuli, joka puuskissa yltyi 11m/s. Kerran pysähdyimmekin laituriin odottelemaan sillan avausta kun en yksinkertaisesti jaksanut kovassa puuskaisessa tuulessa pidellä venettä paikallaan. Emme myöskään hankaloittaneet  toisten matkaa ja sekin on saavutus. Muutaman sulun kanssamme kulki pieni moottorivene ja huh.. heidän eka sulkuunajo oli kyllä melkoista sähellystä.  Omaksi tyhmyydekseni olin ajanut heidän perässä sulkuun ja siinäpä oli sitten jarruttelemista kun he törttöilivat poikittain puolelta toiselle. Onneksi mitään ei sattunut kuitenkaan, vaikka lähellä oli.Suluttaminenkin alkaa sujua kun takana on runsaat 20 sulkua! tässä ehtii kyllä opppia melko maisteriksi suluttamisessa. Tiedättekö mikä ero on helsinkiläisellä ja turkulaisella Götan kanavassa?  turkulaiset menee sen veneellä, mutta helsinkiläiset kävele, näin siis meillä. Viheliäinem sade kiusasi taas meitä ja viimeiset tunnit sade olikin lähes yhtä jaksoista. Kun aloimme rantautua vähän ennen kuutta satoi aivan kaatamalla. Pieneen Vaasbackenin satamaan