Olemme olleet 91,8 metriä Itämeren pintaa korkeammalla, tästä eteenpäin matka on sitten hurjaa alamäkeä. Matka etenee, aamulla starttasimme sateessa matkaan, silloinen ”sadekuuro oli alkanut kello neljä aamulla ja satoi edelleen kahdeksalta. Minua ei olisi ollut vaikea taivuttaa kääntämään kylkeä, mutta hyvä oli kun lähdettiin. Ihana naapurimme kyllä pisti päänsä ulos ja sanoi: Ladys me emme ole lähdössä, olkaa rauhassa. Ei muutakuin matkaan! Tänään ajoimme läpi tiheän metsän ja niin huikean kapeita kanavia, etten kyllä olisi tiennyt miten väistää, jos vastaantulijoita olisi siinä tullut, laivasta puhumattakaan. Päättelimme, ettei kovin pahoja vaaratilanteita kanavalla kuitenkaan ole koska kunnollisia väistöpaikkoja ei ole kyhätty. Yhdessä kapeikossa väistimme kahta venettä, mutta siinäkin onneksi oli varaa siirtyä sivuun. Hiukan hämmentävää on ”pienten alusten” tyyli ajaa ihan keskeltä, myös väistötilanteessa. Nyt on merkitystä tuleeko kölin alla olla 1,40 vai 2 metriä, kolistelematta ollaan kuitenkin selvitty. Tänään haaveilin kahdesta autonrenkaasta, jotka olisi voinut tarvittaesa työntää uppeluksiin rungon alle. Silloin penkereeseen nojaaminen olisi ollut turvallisempaa. Pari isoa fendaria lisää ei myöskään olisi pahitteeksi nykyisten kahdeksan lisäksi. Nynäshamnista kaikki fendarini saavat uudet mekot, niin kamalilta he nyt näyttävät
Tänään teimme matkaa hienosti – tämän kanavaosuuden (Göta kanal) pituus on kaikenkaikkiaan 102,6 mpk:a ja siitä onnyt siis enää noin 40 jäljellä ja sulkuja on kaikenkaikkiasn 58 ja niitä on jäljellä 31 kappaletta. Kokonaismatka Göteborgista Itämerelle on 209,6 mpk ja sulkuja on 64 kappaletta, olemme siis vahvasti voiton puolella. Tänään kun laskettelimme alas Borenshultin sulkuja niin kuulimme niiden portaiden alas menemisen kestävän noin 20 minuuttia ja ylöspäin vastaavat kuusi askelmaa kestää nousta noin tunnin. Pääsimme tänään myös suluttamaan itse – Forsvikin sulkua hoidettiin vanhanaikaisesti kääntämällä ja toisen puolen hoitaa suluttaja ja toisen puolen veneen miehistö. Onpa se aikoinaan ollut melko raskasta, kun kaikki on tehty mekaanisesti. Mukavaa väkeä on sulkujen henkilökunta, mutta kaikki ei välttämättä ole ihan niin taitavia. Hämmästelimme tänään Borensbergin portaissa miten suluttaja voi laittaa köyden kaksi kertaa viidestä väärinpäin renkaaseen.. vaikka olin siis jo kerran huomauttanut että jotain juoksuongelmaa on niin silti hän pujoittaa köytemme vielä uudestaan väärinpäin. Sillä seurauksella, että viimeisellä sululla köysi ei sitten juossut renkaasta lainkaan. Alaslasketeltaessahan on tärkeää, että köysi aina sukeltaa renkaasen alakauttaa. Toisaalta lapsenikin osaavat, että mikäli köysiä halutaan juoksuttaa veneestä on ensiarvoisen tärkeää sama marssijärjestys – aina alakautta lenkkiin. Samainen suluttaja ei myöskään tiennyt miten paljon kaikn kaikkiaan laskemme alas ko portaissa… hän oli vasta ensimmäistä sesonkia töissä, varmasti parin sesongin jälkeen hän tietää myös faktaa työpaikastaan. Onneksihänellä oli sulutuskaveri!. Kilpailuhan on aina kivaa ( vaikka oikeasti en ole kovin kilpailuhenkinen)… tänään sitten kilpailimme nopeudesta, koneella. Borenshultinsuluilta ajoimme yli Boren järven kolme venettä kilpaa
Karonmatkassa 
Jätä kommentti