Kategoria: Purjehduskausi 2012

Niin, uskoisiko tuota. Teimme pitkän päivän aamu kympistä kuuteen ja todellakin matkaa on kertynyt vain 17 meripeninkulmaa. Aamulla olimme siis valmiita aloittamaan Götan kanavan, kanavahan alkaa Sjötorpista ja loppuu Memiin Itämeren rannalle. Kanavassa on 58 sulkua ja lukematon määrä siltoja, matkaa kertyy noin 200 kilometriä. Aamulla kävelimme kanavatoimistoon ja suoritimme velvoitteet, koko Götan kanava minun veneellä maksaa 6700 ruotsin kruunua. Hinnoittelu perustuu veneen pituuteen, mutta yli 3,30  levyiset veneet maksavat lisäksi lisämaksun 500 kruunua. Hintaan sisältyy kaikki yöpymiset matkan varrella ja saimmekin omat kortit jolla pääsemme sisälle sataissa kanavan varrella. Sitten matkaan… saimme toimistosta vielä viimeiset ohjeet ja sitten kanavaan… olimme siis tulleet tänne turisteina ja nauttimaan  kanavasta, pidämme tämän mielessä. Henkilökunta neuvoi meille miten pidämme hienosti keulan hallussa vinssillä ja peräköysi voikin olla ihan vaan paikoillaan piukkana nousun ajan. Näillä tiedoin siis matkaan ja työnjakona kaksi veneessä, yksi rannalla. Ensimmäinen sulutus meni paljon paremmin tässä kanavassa kuin edellisessä. Saimme kaveriksi konkariveneilijän ja sehän oli hyvä juttu… Sulutuksia sulutusten perään ja herpaantua ei saa, mutta selvisimme hienosti,kaikki mokailumme oli tosi pieniä ja varsinaista vahinkoa niistä ei syntynyt.  Saimme konkarilta muutaman neuvon ja  hänen aloitteesta aloin vinssata tasaisesti keulaa piukalle nousun tahtiin. Alkumatkasta vedin keulaköyttä vain käsin vinssillä, mutta sen seurauksena pääsi keulamme muutaman kerran pussaamaan kanavan reunusta aivan liian läheltä. Aivan lian painava tämä neitomme, jotta sitä hallitsisi käsin. Pyörteet sulussa on myös melkoiset ja varsinkin etummaisena, konkari meidän takana selvisi jo paljon helpommalla pyörteiden suhteen. Ilmankos hän niin auliisti antoi meille ykköspaikan, mutta hyvin meillä meni ja ilman vahinkoja, konkarimme sen sijaan menetti keulavalonsa venern kaiteen pussattua rantaa. Ajaminen kanavassa on melkoista  taiteilua ja välillä paikallaan odottelu varsin hankalaa. Tänään meillä lisähaittana vielä tuuli, joka puuskissa yltyi 11m/s. Kerran pysähdyimmekin laituriin odottelemaan sillan avausta kun en yksinkertaisesti jaksanut kovassa puuskaisessa tuulessa pidellä venettä paikallaan. Emme myöskään hankaloittaneet  toisten matkaa ja sekin on saavutus. Muutaman sulun kanssamme kulki pieni moottorivene ja huh.. heidän eka sulkuunajo oli kyllä melkoista sähellystä.  Omaksi tyhmyydekseni olin ajanut heidän perässä sulkuun ja siinäpä oli sitten jarruttelemista kun he törttöilivat poikittain puolelta toiselle. Onneksi mitään ei sattunut kuitenkaan, vaikka lähellä oli.Suluttaminenkin alkaa sujua kun takana on runsaat 20 sulkua! tässä ehtii kyllä opppia melko maisteriksi suluttamisessa. Tiedättekö mikä ero on helsinkiläisellä ja turkulaisella Götan kanavassa?  turkulaiset menee sen veneellä, mutta helsinkiläiset kävele, näin siis meillä. Viheliäinem sade kiusasi taas meitä ja viimeiset tunnit sade olikin lähes yhtä jaksoista. Kun aloimme rantautua vähän ennen kuutta satoi aivan kaatamalla. Pieneen Vaasbackenin satamaan

Kaiken harmauen keskellä päätin jatkaa lämppärin observointia… ja niin hän sitten alkoi toimi täysin virheettä. Onpa sopiva ajoitus, kun ulkona on aivan kaikki märkää ja salongissa useita sadevaatteita niin meillä on kuitenkin kuivaa ja lämmintä! Vene ilman lämppäriä on kuin kuusi ilman koristeita!

ISO JA HARMAA!! pääsimme tänään poikkeuksellisen myöhään matkaan ja syynä oli kipparin kynsistudio. Katsoimme eilen filmiä ja kipparilla oli kynsistudio avoinna, siksi miehistö valvoi hurjan myöhään ja lähtö siis viivästyi, näin minulle siis kerrottiin.  Mutta onhan kauniit kynnet suluissa aivan must! Onneksi itse en tarvitse lainkaan saman verran unta niin minulla on aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita ja nettailla/blogeilla. Tänäänkin taas täällä häirikkönä kolistelen, rapistelen ja lorisutan (viiniä). Onneksi mulla on tämä oma perähytti… hytin jakaminen nukkuvan kanssa olisi mahdotonta – tämä osasto on valvojille.

Koukkasimme aamulla vielä tankkaamaan ja sitten matkaan, järven poikki vaan ja sulkujen taakse odottamaan, helppo juttu. Niin sitten konetimme vastatuulta, valtaosan kastosateessa ja näkyvyyden olessa alle 2 mpk:a…matkakin tntui lisääntyvän ja lopulta kokonaismatkaa tähän päivään74 mpk:a. Kummenen tuntia siinä vierähti ja kipparilla rantautuessa käytössä jo toinen sadeasu. Söimme lennossa sekä lounaan edlutue ja tiskikonekin kävi kahteen kertaan… aika luxusta kun hommat hoituu. Mallikas ratautuminen Sjotorpiin ja  sitten rantakierrokselle, huomenna jatkuu sulutus!.

Ekat sulutukset takana…

Niin sitten ollaan täällä muutaman sillan päässä Väneristä, oikein viehättävässä Vänersborgin satamassa. Pääsimme eilen matkaan aikuisten ihmisten tyyliin hyvissä ajoin.  Lähdimme ajamaan melko leveää jokea ylös. Tämän osuuden kanavastahan vain 11 km on kaivettu ja loput on ns. luonnollista Göta Elviä, toki sitäkin on siis ruopattu. Seuranamme oli melko lämmin aurinko, jota paksuhkot pilvet yrittivät peittää. Alussa perässämme tuli yksi purjevene, mutta sekin katosi näkyvistä jo aika pian. Muita ylöspäin menijöitä ei siis ollut. Hämmentävän paljon joen  rantamilla näkyi huonosti hoidettuja taloja,  hylättyjä tehtaita ja aluksia. Toki saimme ihailla joissakin kohdin myös kauniita pihoja ja taloja sekä maalais maisemaa. Saavuimme ekalle sululle tai oikeastaan sulkua edeltävälle sillalle. Nautimme ihanaa lohivoileipä lounasta ja odotimme… odottavan aikahan on tunnetusti pitkä ja sitten aurinko oli vielä kuuma niinpä päätin laittautua bikineihin…. sitten tietysti sillat alkoivat aueta! Eka sulku olikin meille melkoinen oppimatka. Ohjeitten mukaan olimme varautuneet köysin ja ”pooshaoin”.  Kaikki kävi meille hiukan liian nopeasti ja nousimme ylos melkoista vauhtia. Opimme ettei meidän venettä pidetä missään millään pooshaalla, ei ainakaan ilman supervoimia. Muutamat viimeiset metrit leijuimmekin kanavassa ilman kiinnitystä, mutta koneella paikallaan pysyminen sujui helposti. Se siis ekasta sulusta, jonka jälkeen teimme suunnitelmia seuraavaa varten…  keulaan ja perään tuplaköydet ja pooshakaa käytämme vain avuksi, keulassa pääsääntöisesti kaksi ja perää hoidetaan yksin, kone jätetään päälle -varsinkin jos olemme sulussa yksin ja minulle päälle muutakin kuin bikinit niin piukassa paikassakin tissit pysyvät peitossa. Näin sii jatkoimme ja seuraavat kolme kanavaa menikin todella hienosti, keulaa hoidettiin tikkaissa köysiä nostellen ja minä siirsin perässä lenkkejä ylöspäin pooshakaa käyttäen. Sitten tuli kompastus kivi, seuraavan kanavan seinämässä olikin aivan liian kaukana tikkaat ja tolpat toisistaa, Jouduimme siis vetämään venettä saadaksemme siirrettyä köysiä, tuli hirveä kiire ja kompuroimme pahasti. Keulassa loppui köysi ja perässä voimat, mutta ylöshän sieltä tullaa ja vaurioita ei sinänsä tullut. Harmittelimme vaan kun sulutimme jo kolme sulkua niin mallikkaasti. Viimeisellä sululla meillä olikin sitten isoin yleisö ja samassa sulussa oli myös pieni saksalainen moottorivene. Saavuimme sulkuun moottoriveneen jälkeen ja jouduimme ajamaan hänen eteen koska hän oli pysähtynyt aivan sulun alkuun. Saimme hyvän paikan ja köysi show voi siis alkaa. Supertaidokkaasti sulutimme, mutta yleisömme ei taputtanut, no mekin unohdimme toisaalta kumartaa.. Siltoja olemme nähneet nyt joka lähtöön… on pieniä klaffisiltoja, suuria ja pieniä kääntösiltoja ja yhdessä hämmästykseksemme kääntyi koko talo mukana, huikea oli myös rautatiesilta jonka rataosuus nousi ylös kahteenkymmeneen seitsemään metriin isojen pylväiden välissä. Onnellinen olen ollut uudesta hienosta käsivhf-puhelimestani… siitä on niin helppo vastailla ja huudella siltoja. Muutamia kertoja sillat onkin meitä opastaneet lähestyvästä avautumisesta ja siitä ruorin takaa voin sitten vastailla takaisin. Turvallisuutta lisää varmasti myös oikeassa hädässä… jos nyt joutuisin siirtymään pelastuslauttaan saisin puhelimen mukaan

Taas juutuin enkä millään päässyt tekstin loppuun… ekat sulutukset takana osa 2

Tarkoitin siis tietenkin, että jos joutuisin merellä siirtymään lauttaa niin olisihan se turvallisempaa kun voisi pelastajia kuunnella vhf-puhelimesta… ei olis yksinäistä!

Illaksi siis viehättävään Vänersborgin satamaan, kylkipaikka sataman suulta ja kokka merelle. Nyt olimme sitten palvelusatamassa ja pitkästä aikaa suihkusta tuli niin lämmintä vettä kuin halusi ja ilman kolikoita. Olipa ihanaa! Söimme päivälliseksi loistavaa Pasta Carbonaraa ala Pauliina. Iltaohjelmassa oli vielä kynsien korjausta (siksi olimme erityisesti ottaneet sähkön) ja samalla katsoimme Ruotsalaista huumoria Göta kanal – kanal kampen ykköstä. Ilta oli kuitenkin myöhä ja kun kynnet valmistuivat alkoi miehistö jo laittautua nukkumaan. Minä taas aloin tutkailla lämppäriä saatuani loistavan konsultoinnin sitä miten lämppärin vikatilanne nollataan (kiitos Mika!).. loistavan nollausohjeen mukaisesti toimittuani lämppäri kyllä käynnistyi ja savutti aika melkoisesti, mutta valitettavasti lopputuloksen lopullinen havainnointi jäi kesken.  Siirryin nimittäin rannan puolelle hoitamaan sosiaalisia suhteitani puhelimella ja melko pitkän puhelun jälkeen kun palasin oli vene lämmin ja lämppäri sammumassa. Tästä voi päätellä lämppärin toimineen kunnes alkoi olla liian kuuma!,, loistavaa. Observointi jatkuu tänä iltana!

Nyt alkaa uusi aamu ja miehistökin heräilee… tänään lähdemme Vänerille!