Karonmatkassa

Kategoria: Uncategorized

  • Brio osaamisen iloa…ratkaisu!

    Vene siis ulos merelle ja minä sisään johtoja seuraamaan. Aloitin lämppäriltä, joka sijaitsee melko hankalasti ohjausvaijereiden takana, peräpeilin laskevassa osassa. Siellä kaikki hyvin ja olinhan sitä jo yölläkin ihaillut.  Kohti termostaattia, perähytin turkkilevy ylös ja siellä on yllätyksekseni vettä pakoputken ja johtojen kaverina. Päätän kuivata veden ja saankin aikaiseksi 2,5 ämpärillista vettä poikkeuksellisesta paikasta. Nopeasti löytyy kuitenkin vuoto tai paremminkin tiputtelukohta… peräsin akselista tiputtaa tasaisesti vettä. Joka kevät käännän akselin rasvaprässiä niin, että se on tiivis, mutta liekö nyt peräsin joutunut kovissa tuulissa ja sulkujen pyörteissä sellaiselle rasitukselle, että rasvat on painautuneet ulos. Mitään klappia akselissa ei ole. Siinä kuivatellessa nostin samalka pilssissä olevia johtoja ylös ja sielläpä se termostaatin johtokin uiskenteli vedessä. Ainoana erona muihin oli se, että tässäpä johdossa oli liitoskohta. Kuivatin pilssin, purin liitoskohdan suojauksen ja alta paljastui hyvin tehdyt, mutta aivan märät liitokset.. kuivatus ja nopea napsautus…. valo syttyy! Aivan mykkä termostaattini saattaa sittenkin alkaa toimia. Olin olueni ansainnut! Ei tarvittu huoltomiestä eikä insinööriä, ihan vaan kosmetologia ja hiukan lapsena opittuja Brio osaamisen iloa – ratkaisutaitoja.

  • Voi tätä, Brio osaamisen iloa!

    Venettä ei todellakaan kannata hommata ellei pidä ongelmanratkaisusta… tietysti uusissa veneissä ongelmia on vähemmän, mutta tietojeni mukaan ratkaiseminen saattaa olla sitten hankalampaa kun niitä alkaa ilmetä. Tähän vaikuttaa varmaankin eniten uusien veneiden rakenne, paljon on piilossa ja ulottumattomissa sisä ja ulkokuoren välissä ja toisaalta kun ei jatkuvasti ratkaise ongelmia niin taito heikkenee. Minun vanhassa veneessä ei ole tätä ongelmaa – oikeastaan sukellan ongelmasta toiseen.

    Eilen pääsimme merelle ja jatkoimme vielä Ärkosundiin, jotta matka Nynäshamniin säilyy lauantaina kohtuullisena. Ilta viileni ja käynnistin lämppärin, kuten lähes kaikkinailtoina lomalla. Lämppäri kävi hetken ja hiljeni. Naisiston mentyä nukkumaan ajattelin käynnistää sen uudelleen. Nyt kuitenkaan napsautuksestani ei edes valo syttynyt katkaisijaan… sulake oli tietysti ensimäinen aatos. Hkiljaa hiljaa kuin lammen laine purin portaat ja avasin akkukannen. Onneksi naiset saivat nukuttua vaikka ihan hiljaa tätä on kyllä mhdotonta tehdä. Sulakkeet vaikuttivat ehjiltä, mutta vaihdoin varmuudeksi – varsinkin vanha pääsulake näytti epäilyttävältä.  Napsautus, ei mitään! Seuraavaksi kaikki ohjekirjat kaapista ja lukemaan – ylikuumenemissuoja…. on lämmittimen sisällä ja vaatii laitteen purkamisen…. lisää lukua, mutta vaikuttaa, että lähes kaikssa ”vaivoissa” koneen pitäisi edes luvata tai puhaltimen ainakin pöhistä. Termostaatti / katkaisija rikki tai kohdot huonosti … asennuskuva käteen ja ihana löytö johdot on osin eri värisiä kuin kuvassa ja aivanerissä järjestyksessä kuin asennuskuvassa. Tällä järjestyksellä laite on kuitenkin toiminut vuosia eli johdot jääköön aloilleen ainakin nyt.Siinä meni koko yö, edes blogia en ehtinyt kirjoitela, enkä viitsinytkään sen verran harmitti.  Kylmään sänkyyn viimein nukkumaan, kiukkuisena.

    Aamulla matkaan ja kaikilla oli tosiaan ollut hiukan viileää… koska kesä ei vieläkään ole lämmittänyt merta veneen ympäriltä. Melko tyyntä ja ennusteen mukaan vsin tyynemmäksi menee päivän mittaan. Helppo päätös,menemme Ärkosta ulos ja Landsortista sisään. Vältämme saaristossa kurvailun… maattikin osaa ajaa suoraa Landsortiin

     

     

     

     

    A

     

  • Kärä Östersjön,

    trevligt att träffa!

    Merellä! Takana 200 mailia kanava-ajoa, 64 sulkua ja aivan liian monta siltaa… kyllä merellä on kivaa!

    Selvisimme hienosti vahinkoihin listataan yksi kunnon naaarmu kyljessä ( onneksi niitä on siinä jo ennestään), yksi menetetty pooshaka (harmi kyllä paras kolmesta- mutta kaupasta saa samanlaisen) ja yksi pohjakosketus aivan keskellä kanavaa johonkin pehmeään (uppotukki?). Henkilövahingot tasannolla, ellei naarmuja ja mustelmia lasketa. Hieno suoritus siis, hyvä me!

  • Kanava-ajoa kieli keskellä suuta…

    Koko päivä piukkaa ajoa kanavassa ja matka eteni 28 meripeninkulmaa ja 16 sulkua. Aamulla liikkeelle taas pian yhdeksän jälkeen, heti ensimmäisellä sululla saimme odottaa koska hälytysajoneuvo oli tilannut sillan auki…. autoa ei sitten saapunut. Matkaan.. ajoimme lukuisien siltojen välissä, silloilla aina pientä odottelua.  Vastaan tulijotakin jonkin verran ja tänään myös kolme laivaa. Laivoilla keulakannella kansimies, jonka tehtävänä on huutaa neuvoja  kanssa veneilijöille. Hienosti onnistuivat sivuutukset. Matkan varrella myös muutamia pieniä sulkuja ja sitten lopulta kanavan todellinen nähtävyys, Bergin sulut. Nämä portaikot  alkavat  neljällä rauhallisemmalla askeleella ja jatkuvat seitsemällä aivan peräkkäin olevalla sululla. Siinä sai sitten ajaa, vetää köydestä, vahtia fendareita ja naapureita. Bergin isoissa askelmissa suluissa välillä niin paljon vettä, ettei sulun reunassa lainkaan reunaa. Siihen kun sitten ajoi niin fendarit nousivat iloisesti reunan päälle ja kivireuna nojasi veneeseen. Kerran onnistuikin reunus kohtaamaan veneen rungon niin, että jälkeä syntyi. Sanoimme ongelmasta sulkutyöntekijöille ja vastaus oli hämmästys – voiko olla ettei tyttö ole koko kesän aikana ymmärtänyt ongelmaa jonka liian täysi sulku aiheuttaa. Seuraavat oli hiukan vajaampia, kuitenkin. Bergissä teimme myös tuliaisostoksia, kun etsimme kanavatuotteita myyvää kauppaa. Sellainen olisi ollut kaupungissa ja seuraava on Söderköpingin kaupungin keskustassa, ei siis kanavan varressa. Göta kanal viiri jää siis ostamatta.

    Roxen järveä ajellessa muistelin ensimmäistä kertaa kun ajoin s/y Selenaa tuon samaisen järven yli. Silloin oli jännittävät tunnelmat kun lähes tuntemattomalla veneellä oli matka kohti veneen uutta kotia, Turkua, alkanut. Järvi ei kylläkään vaikuttanut tutulta vasta seuraavasta satamasta oli mielikuva ja sekin hämärä. Muistin junaradan ja laivat, jotka ajavat vierestä ohi. Niin, vierassatama on tosiaan sulun kahta puolen ja tällä puolen junarata on hyvin lähellä, ennen sulkua. Illan vilkkaimpien tuntien aikanameni sillan yli varmaankin yli 20 junaa tunnissa ja ääni oli sen mukainen. Söimme kuitenkin tortilloja ulkona kun kerrankin sää sen salli. Rannan läheinen roskiskin alkoi tuoksullaan häiritä vasta kun aurinkokin alkoi hiipua.Sitten oliki  hyvä siirtyä sisälle, kuka nukkumaan ja kuka valvomaan. Kaikki omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan.

    Samalla kun tutustuimme meidän satamapalveluihin kanavan sisäpuolen rannalla löysimme myös erinomaisen tankkauspaikan ja paikan tyhjentää septik-tankin.  Aamulla sinne siis, kunhan sulku aukeaa. Illan aikana ymmärsimme saksalaisvenettä, joka tuntui menevän ankkuriin läheiseen poukamaan. Heitä ei yö venellä rautatieasemalla kiinnostanut. Illalla huomasimme myös ettei sulussakaan kaikki ole tasa-arvoisia. Kanavassa liikennöivä Juno-laiva suluttautui kello puoli kymmenen illalla. Meinasimme pyrkiä messiin… Kaikkeen kuitenkin tottuu ja hiljaisuus veneessä on alkanut jo kauan sitten, junista huolimatta.

    Huomenna pääsemme merelle, jos kaikki menee hyvin!

  • Huipulla on nyt sitten…. osa 2

    Todellakin ajoimme siis kilpaa yli Boren selän… saimme huonon lähdön koska köytemme jumitti ja olimme viimeisiä… mutta kaikkien yllätykseksi puskimme kevyesti yli kahdeksan solmun vauhdilla ohi Nauticatista ja Bavaria 34:sta. Melkoinen purjeveneiden kanal kampen moottorilla.

    Tänään hiukan haikeita, muistorikkaita hetkiä muistellen ohitin Motalan kaupungin.Sieltä ensi kertaa ajoin Selenan ulos satamasta ja  siellä olisin halunnut tavat myyjän uudestaan. Harmi, että hänen aikansa oli yullut lähteä pilven reunalle… toivottavasti sieltä pääse katsomaan vanhankin veneensä seikkailuja. Olen tyynnytellyt itseäni ekan kerran muistoilla muutenkin… silloin kuusi vuotta sitten ajoin näitä samoja reittejä ulos merelle venettä, jonka ominaisuuksia en lainkaan tuntenut. Nyt meillä yhteisiä seikkailuja takana lukemattomia ja  hallintakokemusta on melkoisesti enemmän kuin silloin.

    Pohdimme tänään melko sujuvasti mennytä matkantekoamme, ensimmäistä kertaa tänäön odotimme kauemmin, runsaat puoli tuntia, Syynä oli sillan toimimattomuus, mutta pääsimme siis kuitenkin eteenpäin siis melko lyhyen ajan kuluttua. Sesonki on selbästi ohi, mutta pohdimmekin millaista meno on sesongin aikana… tämän päiväisen kanal kampenin voittajina saimme viimeisen paikan laiturista, eilen olimme kyljellä ja ohitustilanteitakin on sesongissa sitten ihan jatkuvasti.. taitaa olla melkoista menoa!

    Iltaruokailua ravintolassa, vaikka ei oikein ollut nälkä…. niin maukkaan lounaan olimme syöneet siitä huolimatta ettei ”aineksia” oikein ollut. Aluksessa on ilmennyt närästystä… varmaankin joku tarttuva tauti ja ylensyönnilla ja ”ruokajuomilla” ei ole  mitään osuutta asiaan. Iltaisin pääsee mahanviereen maaten, ei ole sitten yksinäistä vuoteessa!

  • Huipulla on nyt sitten käyty.. osa 1

    Olemme olleet 91,8 metriä Itämeren pintaa korkeammalla, tästä eteenpäin matka on sitten hurjaa alamäkeä. Matka etenee, aamulla starttasimme sateessa matkaan, silloinen ”sadekuuro oli alkanut kello neljä aamulla ja satoi edelleen kahdeksalta. Minua ei olisi ollut vaikea taivuttaa kääntämään kylkeä, mutta hyvä oli kun lähdettiin. Ihana naapurimme kyllä pisti päänsä ulos ja sanoi: Ladys me emme ole lähdössä, olkaa rauhassa. Ei muutakuin matkaan! Tänään ajoimme läpi tiheän metsän ja niin huikean kapeita kanavia, etten kyllä olisi tiennyt miten väistää, jos vastaantulijoita olisi siinä tullut, laivasta puhumattakaan. Päättelimme, ettei kovin pahoja vaaratilanteita kanavalla kuitenkaan ole koska kunnollisia väistöpaikkoja ei ole kyhätty. Yhdessä kapeikossa väistimme kahta venettä, mutta siinäkin onneksi oli varaa siirtyä sivuun. Hiukan hämmentävää on ”pienten alusten” tyyli ajaa ihan keskeltä, myös väistötilanteessa. Nyt on merkitystä tuleeko kölin alla olla 1,40 vai 2 metriä, kolistelematta ollaan kuitenkin selvitty. Tänään haaveilin kahdesta autonrenkaasta, jotka olisi voinut tarvittaesa työntää uppeluksiin rungon alle. Silloin penkereeseen nojaaminen olisi ollut turvallisempaa. Pari isoa fendaria lisää ei myöskään olisi pahitteeksi nykyisten kahdeksan lisäksi. Nynäshamnista kaikki fendarini saavat uudet mekot, niin kamalilta he nyt näyttävät

    Tänään teimme matkaa hienosti – tämän kanavaosuuden (Göta kanal) pituus on kaikenkaikkiaan 102,6 mpk:a ja siitä onnyt siis enää noin 40 jäljellä ja sulkuja on kaikenkaikkiasn 58 ja niitä on jäljellä 31 kappaletta. Kokonaismatka Göteborgista Itämerelle on 209,6 mpk ja sulkuja on 64 kappaletta, olemme siis vahvasti voiton puolella.  Tänään kun laskettelimme alas Borenshultin sulkuja niin kuulimme niiden portaiden alas menemisen kestävän noin 20 minuuttia ja ylöspäin vastaavat kuusi askelmaa kestää nousta noin tunnin. Pääsimme tänään myös suluttamaan itse – Forsvikin sulkua hoidettiin vanhanaikaisesti kääntämällä ja toisen puolen hoitaa suluttaja ja toisen puolen veneen miehistö. Onpa se aikoinaan ollut melko raskasta, kun kaikki on tehty mekaanisesti. Mukavaa väkeä on sulkujen henkilökunta, mutta kaikki ei välttämättä ole ihan niin taitavia. Hämmästelimme tänään Borensbergin portaissa miten suluttaja voi laittaa köyden kaksi kertaa viidestä väärinpäin renkaaseen.. vaikka olin siis jo kerran huomauttanut että jotain juoksuongelmaa on niin silti hän pujoittaa köytemme vielä uudestaan väärinpäin. Sillä seurauksella, että viimeisellä sululla köysi ei sitten juossut renkaasta lainkaan. Alaslasketeltaessahan on tärkeää, että köysi aina sukeltaa renkaasen alakauttaa. Toisaalta lapsenikin osaavat, että mikäli köysiä halutaan juoksuttaa veneestä on ensiarvoisen tärkeää sama marssijärjestys – aina alakautta lenkkiin. Samainen suluttaja ei myöskään tiennyt miten paljon kaikn kaikkiaan laskemme alas ko portaissa… hän oli vasta ensimmäistä sesonkia töissä, varmasti parin sesongin jälkeen hän tietää myös faktaa työpaikastaan. Onneksihänellä oli sulutuskaveri!. Kilpailuhan on aina kivaa ( vaikka oikeasti en ole kovin kilpailuhenkinen)… tänään sitten kilpailimme nopeudesta, koneella. Borenshultinsuluilta ajoimme yli Boren järven kolme venettä kilpaa

  • Koko päivä eteenpäin… osa 2

    Jumitusta taas… ei siis mahdollisuutta jatkaa tekstiä.

    Saavuimme siis pieneen satamaan melko märkinä ja väsyneinä… satamassa oli kyllä tilaa, mutta ei meille. Vapaana oli useampi aisapaikka alle 3,60 veneille, mutta niihinhä meillä ei ole mahdollisuutta. Kylkipaikat oli täytetty viiden- kuuden metrin välein eli ranta oli saatu helposti täyteen ja oikeastaan kaikki kyljellä olevat veneet olisivat mahtuneet aisojen väliin, mutta emme me. Rantaan kuitenkin menemme ja niinpä ajoin saksalaisen purjeveneen kyljelle. Saimme sieltä nousemaan myös mörököllimäisen miehen ja koska iloisesti olimme hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta, yhteisymmärrys löytyi. Emme siis oikaisseet edes sitä, että hänen veneensä nimi, Marjuska, ei ole suomalainen naisen nimi vaan venäläinen. Rantaan siis pääsimme kuitenkin. Tänään piti grillata pihvejä…mutta sateesta johtuen saimme ihan vaan paistinpannun tuotteita, mutta voi miten hyviä. Ei täällä ainakaan laihtumaan pääse, mutta sitä sitten syksymmällä.

  • Koko päivä eteenpäin ja takana 1 7 mpk:a

    Niin, uskoisiko tuota. Teimme pitkän päivän aamu kympistä kuuteen ja todellakin matkaa on kertynyt vain 17 meripeninkulmaa. Aamulla olimme siis valmiita aloittamaan Götan kanavan, kanavahan alkaa Sjötorpista ja loppuu Memiin Itämeren rannalle. Kanavassa on 58 sulkua ja lukematon määrä siltoja, matkaa kertyy noin 200 kilometriä. Aamulla kävelimme kanavatoimistoon ja suoritimme velvoitteet, koko Götan kanava minun veneellä maksaa 6700 ruotsin kruunua. Hinnoittelu perustuu veneen pituuteen, mutta yli 3,30  levyiset veneet maksavat lisäksi lisämaksun 500 kruunua. Hintaan sisältyy kaikki yöpymiset matkan varrella ja saimmekin omat kortit jolla pääsemme sisälle sataissa kanavan varrella. Sitten matkaan… saimme toimistosta vielä viimeiset ohjeet ja sitten kanavaan… olimme siis tulleet tänne turisteina ja nauttimaan  kanavasta, pidämme tämän mielessä. Henkilökunta neuvoi meille miten pidämme hienosti keulan hallussa vinssillä ja peräköysi voikin olla ihan vaan paikoillaan piukkana nousun ajan. Näillä tiedoin siis matkaan ja työnjakona kaksi veneessä, yksi rannalla. Ensimmäinen sulutus meni paljon paremmin tässä kanavassa kuin edellisessä. Saimme kaveriksi konkariveneilijän ja sehän oli hyvä juttu… Sulutuksia sulutusten perään ja herpaantua ei saa, mutta selvisimme hienosti,kaikki mokailumme oli tosi pieniä ja varsinaista vahinkoa niistä ei syntynyt.  Saimme konkarilta muutaman neuvon ja  hänen aloitteesta aloin vinssata tasaisesti keulaa piukalle nousun tahtiin. Alkumatkasta vedin keulaköyttä vain käsin vinssillä, mutta sen seurauksena pääsi keulamme muutaman kerran pussaamaan kanavan reunusta aivan liian läheltä. Aivan lian painava tämä neitomme, jotta sitä hallitsisi käsin. Pyörteet sulussa on myös melkoiset ja varsinkin etummaisena, konkari meidän takana selvisi jo paljon helpommalla pyörteiden suhteen. Ilmankos hän niin auliisti antoi meille ykköspaikan, mutta hyvin meillä meni ja ilman vahinkoja, konkarimme sen sijaan menetti keulavalonsa venern kaiteen pussattua rantaa. Ajaminen kanavassa on melkoista  taiteilua ja välillä paikallaan odottelu varsin hankalaa. Tänään meillä lisähaittana vielä tuuli, joka puuskissa yltyi 11m/s. Kerran pysähdyimmekin laituriin odottelemaan sillan avausta kun en yksinkertaisesti jaksanut kovassa puuskaisessa tuulessa pidellä venettä paikallaan. Emme myöskään hankaloittaneet  toisten matkaa ja sekin on saavutus. Muutaman sulun kanssamme kulki pieni moottorivene ja huh.. heidän eka sulkuunajo oli kyllä melkoista sähellystä.  Omaksi tyhmyydekseni olin ajanut heidän perässä sulkuun ja siinäpä oli sitten jarruttelemista kun he törttöilivat poikittain puolelta toiselle. Onneksi mitään ei sattunut kuitenkaan, vaikka lähellä oli.Suluttaminenkin alkaa sujua kun takana on runsaat 20 sulkua! tässä ehtii kyllä opppia melko maisteriksi suluttamisessa. Tiedättekö mikä ero on helsinkiläisellä ja turkulaisella Götan kanavassa?  turkulaiset menee sen veneellä, mutta helsinkiläiset kävele, näin siis meillä. Viheliäinem sade kiusasi taas meitä ja viimeiset tunnit sade olikin lähes yhtä jaksoista. Kun aloimme rantautua vähän ennen kuutta satoi aivan kaatamalla. Pieneen Vaasbackenin satamaan

  • Kyllä lämmin on sitten kiva!

    Kaiken harmauen keskellä päätin jatkaa lämppärin observointia… ja niin hän sitten alkoi toimi täysin virheettä. Onpa sopiva ajoitus, kun ulkona on aivan kaikki märkää ja salongissa useita sadevaatteita niin meillä on kuitenkin kuivaa ja lämmintä! Vene ilman lämppäriä on kuin kuusi ilman koristeita!

  • Millainen järvi on Vänern?

    ISO JA HARMAA!! pääsimme tänään poikkeuksellisen myöhään matkaan ja syynä oli kipparin kynsistudio. Katsoimme eilen filmiä ja kipparilla oli kynsistudio avoinna, siksi miehistö valvoi hurjan myöhään ja lähtö siis viivästyi, näin minulle siis kerrottiin.  Mutta onhan kauniit kynnet suluissa aivan must! Onneksi itse en tarvitse lainkaan saman verran unta niin minulla on aikaa hoitaa sosiaalisia suhteita ja nettailla/blogeilla. Tänäänkin taas täällä häirikkönä kolistelen, rapistelen ja lorisutan (viiniä). Onneksi mulla on tämä oma perähytti… hytin jakaminen nukkuvan kanssa olisi mahdotonta – tämä osasto on valvojille.

    Koukkasimme aamulla vielä tankkaamaan ja sitten matkaan, järven poikki vaan ja sulkujen taakse odottamaan, helppo juttu. Niin sitten konetimme vastatuulta, valtaosan kastosateessa ja näkyvyyden olessa alle 2 mpk:a…matkakin tntui lisääntyvän ja lopulta kokonaismatkaa tähän päivään74 mpk:a. Kummenen tuntia siinä vierähti ja kipparilla rantautuessa käytössä jo toinen sadeasu. Söimme lennossa sekä lounaan edlutue ja tiskikonekin kävi kahteen kertaan… aika luxusta kun hommat hoituu. Mallikas ratautuminen Sjotorpiin ja  sitten rantakierrokselle, huomenna jatkuu sulutus!.